Kuka minä olen?
Olen nainen, joka on syntynyt uudelleen tuhkasta – ja juuri tuhkasta syntyvät kaikkein vahvimmat sielut.
Olen tavallinen nainen... ja jokainen haava on opettanut minulle jotain, jokainen kaatuminen on tuonut minut lähemmäs todellista itseäni.
Olen kulkenut kivun, yksinäisyyden ja uusien alkujen läpi – kädet vapisten.
Olen ollut tytär, äiti, nainen, unelmoija ja joskus hiljainen taistelija.
Olen oppinut, että elämä ei koskaan kysy, oletko valmis – se vain asettaa sinut siihen paikkaan, jossa sinun on tarkoitus kasvaa ja tulla siksi, joksi sinut on luotu.
Synnyin Romaniassa ja olen asunut Suomessa yli 20 vuotta tyttärieni kanssa.
Elämäni ei ole ollut helppo – olen kokenut nöyryytystä, pelkoa ja epävarmuutta, leikkauksia, sairaaloita, sairauksia ja hetkiä, jolloin ymmärsin, kuinka vahvaksi ihminen voi tulla, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella.
Vuosia nukuin nojatuolissa, painautuneena oven eteen – oven, jonka takana tyttäreni nukkuivat. Pelkäsin, että entinen mieheni saattaisi tulla ja satuttaa meitä.
Kun täytin 50 vuotta, ja lääkärit sanoivat minulle: "Sinulla on ollut pieni sydänkohtaus", tiesin, että oli aika ottaa elämä omiin käsiini – sekä minun että tyttärieni.
Päätin erota, ja siitä alkoi vaikein matkani: yksinhuoltajaäiti vieraassa maassa, ilman ystäviä tai perhettä lähellä, ilman taloudellisia resursseja.
Juuri nuo hetket opettivat minut nousemaan omasta tuhkastani.
Uskon koko sydämestäni, että en olisi selvinnyt ilman tyttöjäni.
Vaikeimpina hetkinä sanoin itselleni aina:
"En voi luovuttaa – heillä ei ole ketään muuta kuin minut."
Tänään nuo koettelemukset ovat muokanneet minut sellaiseksi kuin olen.
Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään kipua, yksinäisyyttä – mutta myös uudelleensyntymisen iloa.
Ja siksi olen täällä – antaakseni eteenpäin tukea, toivoa ja todisteen siitä, että kaikki on mahdollista.
Jos minä pystyin nousemaan, sinä pystyt myös. ❤️
Tämä blogi ei kerro täydellisestä elämästä.
Se kertoo sielujen välisestä yhteydestä – siitä, mitä tunnen ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan.
Siitä voimasta, joka tarvitaan sanoakseen: "Olen ollut siellä itsekin."
Siitä hetkestä, kun keskellä yötä luettu tarina antaa sinulle rohkeutta jaksaa vielä yhden päivän.
Tämä blogi on paikka, jossa haluan olla rehellinen – ilman naamioita.
Haluan kirjoittaa sinulle niin kuin kirjoittaisin ystävälle, joka tarvitsee lämpimän halauksen.
Ehkä en muuta koko maailmaa,
mutta jos kosketan edes yhtä sielua,
tiedän, että se on ollut kaiken arvoista.
Minun blogini...
...kertoo elämästä – kaikesta, mitä se tuo mukanaan: haasteista, iloista ja oppitunneista, jotka muokkaavat meitä askel askeleelta.
Kirjoitan sydämestäni toivoen, että löydät täältä paikan, jossa tunnet olosi ymmärretyksi, inspiroituneeksi ja lähempänä itseäsi.
Tämä on sieluni tila – paikka, jossa jaan aitoja ajatuksia ja tarinoita,
mutta myös tila, jossa voit jakaa omia kokemuksiasi ja tunteitasi, jos tunnet tarvetta – vaikka anonyymisti.
Yhdessä voimme luoda lämpimän yhteisön, jossa kukaan ei tunne itseään yksinäiseksi ja jokaisella tarinalla on merkitystä.
